4. Pysyvyydenlaki
Pysyvyyden laki on hyvin tärkeä asia asioiden kokonaisuudessa, mutta sitä voi olla vaikea ymmärtää henkilökohtaisessa elämässä.
Tämä lainalaisuus ilmaisee, että on olemassa tietty eheytyneisyyden tai yhdistymisen kynnys, joka minkä tahansa itsenäisen kokonaisuuden tulee saavuttaa, ennen kuin se kykenee pysymään yhtenäisenä ilman jonkin muodon tai käyttövälineen apua.
Tätä kynnystä ei kaikki ilmentymät maailmassamme voi toteuttaa, eli jos kivi murskataan sen henkinen olemus siirtyy heti takaisin siihen ”hengen valtamereen”, josta se oli lähtöisin
Suuri osa eläinkuntaa ja ihmiskunta kuuluvat tällä planeetalla siihen ryhmään, joka on ylittänyt pysyvyyden kynnyksen ja kykenee pysymään koossa integroituneena jopa ilman fyysisen kehon apua. Sellaiset yksittäiset yksittäiset kokonaisuudet, jotka ”sieluttavat” kokonaista mehiläisparvea tai muurahaisyhteisöä, ovat juuri tällä kynnyksellä ja kamppailevat ”pitääkseen itsensä koossa” fyysisessä muodossa (parvi tai yhteisö yhtenäisenä, yhteistyötä tekevänä yksikkönä).
Ihmisten nykyinen pysyvyyden taso on saavutettu hyvin lyhyessä ajassa. Pysyvyyden laista huolimatta, ihminen kehittyy koko ajan. Fyysinen kehomme uusiutuu seitsemän vuoden välein kokonaan, elimet ja järjestelmät omissa sykleissään.
Meillä on monia ominaispiirteitä tässä pysyvyyden jatkumossa ja olemme tulossa sille asteelle, joka vie seuraavaan ulottuvuuteen. Kehityssykli on viime vuosisatoina ja – kymmeninä kiihtynyt hurjasti, ja elämme nykyisissä inkarnaatioissamme (inkarnaatio=ruumiillistuma) äärimmäisen tärkeitä oppimisen aikoja. Olemme vasta ymmärtämässä universaaleja lakeja, kun ne neljännessä ulottuvuudessa (maapallon värähtelytaso) ja siitä ylöspäin ovat peruspilareita kaikelle.
Viimeisimmät kommentit